SoMe riippuvainen

Mietin tässä yksi päivä, miten ihminen voi olla niin koukussa sosiaaliseen mediaan. Puhelinta tulee koko ajan räplättyä. Siivotessani asuntoani piti välillä käydä puhelimen ääressä, mitä ja kuka on Whatsappiin minulle kirjoittanut. Jopa tiskauskin piti hetkeksi lopettaa ja kuivata kädet, että pääsee Whatsappiin. Silloin ajattelin, ettei tämä enää normaalia ole. Koulussa tauoillakin räplään puhelinta koko ajan. Sitä on vain pakko räplätä, vaikkei mitään asiaa välttämättä olisikaan.


Kokeilin eilen olla erossa puhelimesta, sillä aikaa kun se on latauksessa. Viesti kun tuli, teki mieli mennä välittömästi katsomaan, kuka kirjoitti ja mitä. Koitin sinnitellä ja keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä. Silti se läikkyvä valo yritti houkutella minut lukemaan Whatsapp viestin. Olisinkohan jotain 30-45 min. kestänyt ja sitten piti päästä katsomaan kuka kirjoitti.


Onneksi en ole ainoa, jolla tämä riippuvuus on. Välillä on hauska katsoa koulussa tauolla käytävää, joka on täynnä ihmisiä. Suurimmalla osalla on puhelin kädessä, jota räplätään.


 (kuva otettu netistä)

Sano ei rasismille

Kävin viime viikon keskiviikkona koulun jälkeen poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa Monikassa, joka on pääkirjastolla. En ollut kuullutkaan koko paikasta ja luulin, että päiväkoti on siinä vieläkin toiminnassa.


Astuessani sisään Monikaan, huomasin huoneiston olevan suurimmaksi osaksi maahanmuuttajia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että jäädäänkö me oikeasti tänne, mamujen sekaan ! Poikaystäväni kaveri näytti tuntevan osan heistä ja meni juttelemaan heille. Menin tyhjään pöytään istumaan hämmentyneenä, miksi ihmeessä me tänne tultiin?!?


Pelattiin Kimbleä ja seuraamme tuli ulkomaalainen vanha mies. Aikamme pelattua ajattelin, etteivät nämä ihmiset niin kauheita ole kuin luulin. Katsoin ympärilleni ja näin joukon iloisia ja puheliaita ihmisiä viettämässä aikaa toistensa kanssa.

Minulla on ollut koko ikäni harhaluuloja maahanmuuttajia kohtaan, koska uutisissa on ollut niin paljon juttua siitä, mitä kaikkea pahaa he ovat täällä Suomessa tehneet. Tajusin, että eivät kaikki ole todellakaan samanlaisia, eikä heitä pidä vihata jos yksi heistä on jotain pahaa tehnyt.

 

elämä on parasta huumetta

Eilen kaupassa käviessäni näin joukon narkomaaneja, jotka olivat varastamassa. Reppuihin kasautui monen kymmenen euron edestä alkoholia. Miten ihmiset ovat päästäneet itsensä sellaiseen kuntoon? Heistä tulee mieleen Walkind Dead:in zombit. Silmät punoittavat, puhe sammaltaa selvästi ja liikkuminen on erikoisen näköistä. Joka ikisen päivän tavoite on saada pää sekaisin huumausaineilla ja alkoholilla.

Muutama vuosi sitten tutustuin yhteen huumeiden käyttäjään ja hänen kautta hänen kavereihinsa, joita oisin kovasti halunnut auttaa pääsemään kuiville. Aina kuului samat lauseet: "kyllä mä oon aatellu lopettaa" tai "emmä enää käytä mitää". Niimpä niin.. Joka päivä piti saada rahaa huumeisiin. Lopulta tämä hirtti itsensä, kun ei pää kestänyt olla selvin. Eli en osannut auttaa pääsemään häntä kuiville.

Jotkut saattavat ajatella, että käyttävät aineita vain silloin tällöin viihdekäyttöön. Mutta siitä näkyy tulevan kierre, joka pahenee koko ajan. Lopulta viihdekäyttö muuttuu jokapäiväiseksi ja joudut varastelemaan kaupasta ja murtautumaan liikkeisiin saadaksesi rahat kasaan.

Itse en onneksi koskaan ole koskenut huumeisiin, mutta seurannut vierestä olen jonkin aikaa, koska halu oli niin kova auttaa heitä. Lopulta tulin siihen päätökseen, ettei narkomaaneja pysty auttamaan pääsemään kuiville vaikka kuinka yrittäisi. Tämän jälkeen en ole pitänyt narkomaaneihin mitään yhteyttä.


 Käyttäjän itse on tehtävä se päätös ja kestää vieroitukset.

Kouluruoka

Tänään ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani kouluruuasta. Kouluruokahan on peruskoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille ilmainen. Oman koulun nimeltä mainitsemattomassa ruokalassa on mielestäni todella hiilihydraattipitoista ruokaa ja proteiinilähteitä on hyvin vähän. Kouluruoka tuo mieleen saarioisten valmisruuat.


En pidä kyseisen ruokalan ruuista ollenkaan. Joskus saattaa tarjolla olla perunamuusia tai lohkoperunoita, jotka uivat rasvassa. Hyi! Hyvin harvoin näiden yökötysten lisäksi on ollut riisiä tai pelkkiä perunoita. Ja mihin täysjyväinen riisi on hävinnyt? Laatikkoruuat näyttävät välillä lilluvan rasvan ja/tai veden peitossa. Ruokahalu katoaa nopeasti, mutta kyllä sitä nälkäänsä syö.


Mielestäni pitäisi olla proteiinipitoisia ruokia enemmän. Ei pelkällä hiilaripitoisella ruualla lähde nälkä kuin hetkeksi. Ymmärrän kyllä, että on pärjättävä pienellä budjetilla, mutta eikö kouluruuan pitäisi olla terveellistä? Rasvassa lilluvat lohkoperunat ja jauhoiset lihapullat eivät kovin terveellistä ruokaa ole. Salaatteihin olen ollut suht. tyytyväinen.


Olen kuitenkin kiitollinen, että saamme ilmaisen ruuan. Kaikissa maissa ei tällaista mahdollisuutta ole.







(kuva otettu netistä)

Kaikkien pitäisi kasvaa samaan muottiin

Monet ovat varmaan kokeneet sen, että puhutaan pahaa seläntakana, haukutaan, keksitään juttuja mitkä eivät pidä paikkaansa. Jos ihminen on erilainen kuin muut, ruetaan häntä heti mollaamaan. Monesti kuulee ulkonäöstä mollattavan. Koulussa kuulee usein "vittu mikä läski, tuo varmaan räjähtää kohta". Kaikkien pitäisi olla samassa muotissa, tietyn kokoinen, pituinen ja näköinen. Vaatteiden pitäisi olla viimeisen päälle ja hiukset oikein laitettuna.


Kaikista "mahtavimmat" ovat ne, jotka ovat keksittyjä juttuja ihmisestä, mikä ei pidä lainkaan paikkaansa. Keksitään jokin päätön juttu, jota ruetaan levittämään pitkin kaupunkia. Kohta koko kaupunki luulee puhutusta henkilöstä niin ja alkaavat kiusaamaan ja vihaamaan tätä henkilöä, josta puhutaan. Tätä olen huomannut etenkin teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Tämän jälkeen tyttö masentuu ja satuttaa itseään tavalla tai toisella. Saattaa jopa miettiä itsemurhaa.


Miksi ihmiset eivät hyväksy erilaisuutta? Miksi pitää puhua pahaa ja valetta toisen takana? Kaikki huomaavat toisesta ne negatiiviset asiat. Miksei me löydetä ihmisistä positiivisia puolia ja kerrota vaikka niitä eteenpäin ??