Sano ei rasismille

Kävin viime viikon keskiviikkona koulun jälkeen poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa Monikassa, joka on pääkirjastolla. En ollut kuullutkaan koko paikasta ja luulin, että päiväkoti on siinä vieläkin toiminnassa.


Astuessani sisään Monikaan, huomasin huoneiston olevan suurimmaksi osaksi maahanmuuttajia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että jäädäänkö me oikeasti tänne, mamujen sekaan ! Poikaystäväni kaveri näytti tuntevan osan heistä ja meni juttelemaan heille. Menin tyhjään pöytään istumaan hämmentyneenä, miksi ihmeessä me tänne tultiin?!?


Pelattiin Kimbleä ja seuraamme tuli ulkomaalainen vanha mies. Aikamme pelattua ajattelin, etteivät nämä ihmiset niin kauheita ole kuin luulin. Katsoin ympärilleni ja näin joukon iloisia ja puheliaita ihmisiä viettämässä aikaa toistensa kanssa.

Minulla on ollut koko ikäni harhaluuloja maahanmuuttajia kohtaan, koska uutisissa on ollut niin paljon juttua siitä, mitä kaikkea pahaa he ovat täällä Suomessa tehneet. Tajusin, että eivät kaikki ole todellakaan samanlaisia, eikä heitä pidä vihata jos yksi heistä on jotain pahaa tehnyt.